Pyöräillen Helsingistä Kannelmäestä Paraisille Seiviksen saarelle 2010
Kotiovelta mökkiovelle pyörän selässä matka taittui hirvittävässä helteessä viidessä vuorokaudessa. Tässä matkapäiväkirjan antimia.

Telttapaikka metsässä Kirkkonummella
Helsinki->Kirkkonummi
Kannelmäestä Kauklahteen vanhaa Turuntietä homma kulki hyvin, toimivien pyöräteiden takia.

Tienviitat olemattomat Espoo-Kirkkonummi välillä. Karttoihin turvautuminen oli pakollista.

Kirkkonummessa ei oikeasti ollut mitään majoitusta tarjolla, muuta kuin kalliit hotellit golfkenttien kohdalla, joten yöpyminen tapahtui teltassa tien vieressä metsässä.
Inkoon kotiseutumuseo
Kirkkonummi->Inkoo
Rannikkotiellä erittäin hyvä iso piennar, jossa oli maantieksi mukavaa polkea vaikka rekkojakin ohi huristi.

Inkoota lähestyessä Innanbäckintie tarjoaa erittäin kauniin ja mukavan reitin Inkoon keskustaan, jossa pääsi näkemään Inkoon idyllisiä asumuksia.

Inkoossakaan ei keskustan lähellä ollut mitään leirintäaluetta tai muuta edullista majoitusta. Onneksi löytyi mukava ravintola Tigris, joka tuntui olevan samalla ainoa hotelli ja ainoa kebab-pizzeria. Sieltä ei aamiaista saanut, mutta yhden hengen huone oli sentään suhteellisen edullinen 50eur/yö. Kahden hengen huone olisi jo ollut 80eur/yö, joten silloin olisi voinut pohtia myös paikallisen kestikievarin majoitusta, joka olisi varmasti ollut kokemukseltaan paljon parempi. Koska Tigris oli samalla myös ainoa myöhään auki oleva kuppila, niin hieman melua kuului keskiyöhön asti ikkunan alla olevalta terassilta. Pizza oli hyvää kebab-pizzeria laatua.
Raaseporin linnoitus ja jo kuivahtanut juhannussalko
Raaseporin linnoituksesta
Inkoo->Snappertuna
Tämä väli Fagervikintietä oli matkan ehdottomasti parasta antia. Rauhallinen suurilta osin asfaltoitu tie, jossa ihania maisemia. Keskivaiheella Fagervikin kylä, jossa kahvila ja muistaakseni olisi ollut majoitusmahdollisuuskin.

Fagervikin Brusträsketin rannalle olisi tehnyt mieli jäädä kalaan tai vaikka yöksikin, mutta aikataulu ei sitä sallinut. Juuri ohi pyöräilessä oli vanhempi herrasmies järvessä pulahtamassa ja vaikutti siltä, että hänelle se oli ehkä jopa jokapäiväinen helleharrastus.

Snappertunan saapuessa kannattaa ajaa suoraan kirkonkylän läpi ja sitä kautta Raaseporin linnoitukselle. Läpi pääsee vaikka kieltomerkit ja yksityistiemerkinnät ehkä eivät heti kannusta uskomaan.

Raaseporin linnoitus oli mukava paikka viettää pari tuntia. Tänne kannattaa ehdottomasti tulla lounasaikaan, koska tarjolla oli mainio lounasbuffetti, jossa erinomainen salaattipöytä, jolla jo yksinään olisi pärjännyt hyvin. Tarjolla oli lisäksi pari lämmintä kotiruokavaihtoehtoa. Kävely linnoituksessa ja sen ympäristössä oli mukavaa ruokaa sulatellessa.
Tammisaaren rannalla
Tammisaaren puutaloidylliä
Snappertuna->Tammisaari
Snappertunasta lähtiessä matka jatkuu samanlaisena kuin sinne tultua, eli mukavaa maisemaa ja rauhallista tietä kunnes tullaan Baggöntielle. Siellä oli taas maantietunnelma ja paljon liikennettä ainakin siihen iltapäiväaikaan. Rekkojakin ehti suhteellisen lyhyellä matkalla mennä pari ohi.

Heti kun päästään Tammisaaren taajama-aluelle, niin alkaa pyörätie ja koko Tammisaari vaikutti erittäin mukavalta pyöräilijän kodilta.

Majoitus tapahtui Motel Marinessa, joka oli erittäin hyvä ja hintansa arvoinen. Valitettavasti en päässyt maistamaan aamiaista, kun meni vähän liian myöhäiseksi ilta. Ruoka oli hyvää ja mieleen jäi erittäin ruokaisa ceasar-salaatti sekä erinomainen lohi. Ainoaksi ongelmaksi muodostui grillattu ananasjälkiruoka. Jostain syystä vaikutti, että se oli leikattu huonosti sekä grillattu huonosti, joten siitä nauttiminen oli erittäin vaikeata lusikka-haarukka aseistuksella.
Prästkullantien maalaismaisemaa
Tammisaari->Tenhola
Tammisaaresta pohjoiseenpäin mentäessä kauhistuttu ajatus monen kilometrin matkasta maantie 52 pitkin. Eikä auttanut asiaa Google Street Viewsta löytynyt auto-onnettomuus, juuri tällä pätkällä. Street viewsta näki myös, että piennarta ei ole laisinkaan, joten tulisin olemaan täysin autoilijoiden armoilla.

Tästä syystä päätin, heti että kierrän 52:sta niin paljon kuin mahdollista, joten matka Tenholaan jatkui heti kiertoreittiä Prästkullantietä länteen ja sitten pohjoiseen Krokbyntietä. Tämä oli erittäin hyvä valinta ja reitti vei monen maatilan läpi ja hienojen pelto-lahtimaisemien ohi.

Tenholan läpi pääsi hyvin ilman maantieajoa, mutta sen jälkeen tuli reittin kohta, jossa 52:sta pitkin oli pakko ajaa. Reittisuunnitelman mukaan oli tarkoitus ajaa 52:sta Hästöntielle asti, mutta tämä muuttui heti kun olin ajanut tietä n. 1000 metriä. Autoja ja rekkoja tuli erittäin paljon ja yli puolet ohituksista oli jotain ihan muuta kuin suositusten mukaisia. Ehkä ihmeellisintä on, että yksityisautoilijat pitivät suurinta etäisyyttä ja jotkut tekivät kaikkensa pysyäkseen mahdollisimman kaukana ohituksen aikana. Mieleen tulee yksi Volvokuski, joka laittoi vilkun päälle ja siirtyivät osittain vastaantulevien kaistalle pakottaen vastaantulevat hidastamaan ja siirtymään sivuun sekä pari kuskia, jotka osasivat oikeasti hidastaa ja odottaa ohitusvuoroaan. Huono puoli tässä on tietysti se, että nämä yksittäiset hyvät käyttäytymiset jäivät mieleen, koska niitä oli niin vähän. Pahimmat olivat suurimmat rekat ja kuorma-autot, jotka hädin tuskin ylittivät kaistaviivan ja jättivät todella vähän tilaa.

Hästöntielle en siis päässyt vaan käännyin heti Trollshövdantielle ja lähdin siis kiertämään Trollsshövdan kautta rantaviivaa pitkin. Tämä oli hyvä valinta, koska maantiestressi laantui heti ja pääsi taas nauttimaan maisemista ja ajosta. Huono puoli reitissä oli se, että oli erittäin kuuma ja koko matka oli erittäin mäkinen. Pitkiä ja korkeita mäkiä, joten meinasi kunto loppua kesken helteisen päivän. Puolen tunnin eväs- ja lepotauko varjossa, jonkun mökkitiellä ja matka jatkui taas. Kyykäärmekin kävi moikkaamassa tällä pysähdyksellä.

Trollshövdassa olisin halunnut löytää jonkun mukavan merenrantapaikan, koska maisemat puiden välistä näytti erittäin hienoilta, mutta mitään hyvää paikka ei oikein löytynyt. Trollsshövdan asukkaille ehdottaisinkin, että merkkaisivat hyvät maisemapaikat ja mahdolliset uimapaikat päätielle. Vai ettekö halua retkeilijöitä maillenne vai?

Krokbyntien lehmät
Tenhola->Ylönkylä
Majapaikaksi yöksi olin valinnut Ylönkylässä olevan Katiskan Sumpun. Tie sinne oli Perniönjoen jälkeen maantietä, mutta mukavan rauhallista sellaista, eli maantiestressi pysyi sopivana.
Ylönkylä->Kemiö
Kemiöön matka jatkui Kemiöntietä, jossa pääsin taas "nauttimaan" maantieajosta, mutta kemiöön mentäessä tuntui, että autoilijat ottivat minut huomioon paremmin kuin aiemmin matkalla. Voi myös olla, että tässä vaiheessa oli itsekin joutunut tottumaan ajatukseen, että tässä mennään nyt autoilijoiden armoilla, eikä vaihtoehtoja ole.

Kemiössä oli lounaan aika ja laitoin kännykästä eat.fi:n hakemaan minulle hyvää lounaspaikaa ja tuloksena tuli paikallinen kebab-pizzeria. Tuli sitten syötyä pizzaa taas. Muuten vaikutti, että Kemiön keskusta oli todella tylsä, joten sen enempää ei siellä tullut vietettyä aikaa.
Kemiö->Sauvo
Matka jatkui maantieajona ja nyt Turuntietä mentäessä liikenne taas lisääntyi ja samalla maantiestressi. Tässä vaiheessa matka meni puhtaasti päämäärätietoisesti, eli en pohtinut muuta kuin ajoa ja eteenpäin menemistä.

Sauvon keskusta löytyi siellä oleva ainoa ravintola, joka oli sekin yllätys-yllätys kebab-pizzeria. Siellä tuli tankattua litra cokista, kinkku-juusto-voileipä sekä täytettyä vesipullot.
Sauvo->Paimio
Sauvosta matka jatkui samaan tyyliin aiemman etapin kanssa.

Yö meni leppoistasti saunoen ja ryypiskellen Turusta moikkaamaan tulleen kaverin kanssa erittäin mukavassa Maahisen Muki ja Melan tarjoamassa mökissä.
Paimio->Parainen
Pyöräilyn kannalta ehdottomasti leppoisin matka, ellei alkumatkan maantieajoa Paimiosta vanhalle ykköstielle oteta huomioon. Kaarinaan saapuessa alkoivat merkatut pyörätiet ja saariston rengastien alkaessa olivat reittimerkinnät täydellisiä.

Loppumatka Paraisten keskustasta mökille Seiviksen saarelle meni loistavasti myös tuttujen teiden takia. Loppumatkalle riitti vielä puhtia polkea koko matkan jyrkin mäki ylös mökin parkkipaikalle kallion päälle.

Lopulta oli pyörä parkkissa mökin terassilla.
Yleistä matkasta
Tässä vielä yleistä pohdintaa matkasta:

- Umpikujamerkinnät pyöräilijälle välillä harhaanjohtavat ja turhia reissuja tulee helposti.

- Maanteillä, jossa kunnollisen kokoinen piennar, pyöräily tuntui jopa ihan turvalliselta, kuten esimerkiksi Rannikkotiellä matkalla Kirkkonummesta-Inkooseen.

- Maanteillä, jossa piennarta ei ollut oli meno todella stressaavaa, enkä sitä suosittele kenellekään. Käytännössä joutui valtamaan itselleen kunnolla tilaa tieltä, eli ihan tien reunaa ei voinut ajaa. Selkeästi huomasi, että jos pysytteli kaistaviivan vasemmalla puolella, eli pientareen puolella, niin autoilijat väistivät selkeästi pienemmälllä välimatkalla. Tuleeko autoilijalle kaistaviivasta jonkilainen turvallisuuden tunne, että se jotenkin suojelisi törmäykseltä?

- Paarmat ovat perseestä, koska ne käytännössä estivät taukojen pitämisen missä vain. Lyhyet 1-2 min juomatauot olivat onneksi vielä mahdollisia, mutta niittyalueilla ei sen pidempiä taukoja voinut ottaa. Eli kun rupesi tuntumaa tauon paikalta, niin piti yrittää etsiä paikka, jossa vähemmän kasvillisuutta ja siten toivottavasti vähemmän paarmoja.
Syöte